Mikä on parsahistoria?

Parsa - Asparagus Officinalis

Linnun kaukainen serkku, erottuva parsa on myös lilaceae-perheen jäsen. Sen historia ulottuu niin pitkälle kuin purjo, ja se on kulutettu yli 2000 vuotta. Tämä puutarhakasvi on peräisin itäisistä Välimeren maista, ja Afrikan luonnonvaraisista lajikkeista on löydetty jälkiä. Arkeologit uskovat, että sitä viljeltiin myös Egyptissä.

Muinaisessa Kreikassa parsaa pidettiin kasvona, jossa oli pyhiä ja aphrodisiac-hyveitä, ja kreikkalaiset olivat kiinnostuneita sen biologisista ja farmaseuttisista ominaisuuksista.

Hippokrates, muinainen kreikkalainen lääkäri, käytti parsaa hoitoon ripulin ja kipujen virtsaputken. Tämä kasvi sisältää itse asiassa asparagineja, jotka tunnetaan sen diureettisista ominaisuuksista. Roomalaiset puolestaan arvosivat kasveja gastronomisia ominaisuuksia. He söivät sen entréeinä tai kasvin mukana kalana. Parsaa suurelta osin unohdettiin keskiajalta, mutta arabit jatkoivat viljelyä. Caesarin legionit, jotka palaavat Orientista, toivat parsa takaisin Eurooppaan.

1500-luvulta lähtien parsaa palvottiin Euroopan kuninkaallisissa tuomioistuimissa, ja 1700-luvulla sitä viljeltiin Ranskassa Louis XIV: lle, joka ilmeisesti oli erittäin ihastunut siihen. Tuohon aikaan kirjanpidon mukaan se oli swan-hölyn koko ja kasvatettiin yksinomaan aatelisten vaatimusten mukaan. Vain 1700-luvulla parsa tuli esiin paikallisilla markkinoilla ja lukuisissa kulinaarisissa töissä.

Nykyään vihreitä parsaa löytyy Amerikasta ja Kiinasta. Valkoista lajiketta viljellään pääasiassa Euroopassa, Kiinassa.

Kuten kaikkien vihannesten kanssa, ensimmäiset parsat löysivät luonnossa. Villi parsa on ohuita versoja ohuempia kuin lyijykynä ja on paljon erilainen kuin parsa, jonka löydät.

Selektiivisten jalostus- ja viljelymenetelmien avulla

he kehittivät paksun kannan, jolla oli enemmän syötävää lihaa.